Pääkirjoitus
Jos luopuisin baareissa käymisestä, säästäisin vuodessa noin 3000 euroa. Sillä rahalla saisin pikaisesti laskettuna taulutelevision, uuden tietokoneen, iPhonen ja matkan Sardiniaan. Mutta jos olisin mies, voisin kuluttaa baariin 3000 euroa ja lähteä sen lisäksi Sardiniaan. Miehen euro on nimittäin edelleen naisen 80 senttiä.
Siis ainakin teoriassa. Suurin osa 20 prosentista selittyy mies- ja naisvaltaisten alojen erilaisella palkkauksella, mutta myös samasta työstä maksetaan eri liksaa sukupuolen mukaan. Taloussanomien tutkimuksen mukaan miespuolisen ravintolapäällikön palkka on noin 450 euroa suurempi kuin naispuolisen. Hallituksen uusi tasa-arvo-ohjelma pyrkii kuromaan eroa umpeen viidellä prosentilla. Kuinkahan siinä käy?
Onneksi on aina niitä, jotka siirtyvät sanoista tekoihin. Tina Aspiala perusti naisille tarkoitetun Hyväsisko.netin vastalauseena miesten hyvä veli -systeemille. Palvelun avulla voi etsiä työtä, työntekijöitä ja kavereita. Hyväsiskolla on jo 340 käyttäjää, ja määrä kasvaa koko ajan. Rekisteröidyin itsekin ja löysin heti liudan tuttuja.
Mutta aina ei jaksa verkostoitua ja päivitellä ja tiedostaa. Kaikilla on paheensa − toiset tuhlaavat rahansa baareissa, toiset särkevät sydämiä. Vastuuton päätoimittajamme Saija Aalto listaa kymmenen rukkasklassikkoa, joita kannattaa välttää. Jos olet sydäntensärkijän sijasta tuurijuoppo, tutustu Hehkun ekosysteemiin ja opit tunnistamaan piinallisen 80-luvun jäänteen jo kaukaa.
Ylpeänä esittelemme sinulle kierofeministisen Ketun ensimmäisen numeron. Nautinnollisia lukuhetkiä!
Tiina
Päätoimittaja
Helsinki 4.8.2009
Perkeleen palkkaero!
Pirjo saa vähemmän palkkaa kuin Pasi, mutta onko se Pirjon, Pasin vai pomon vika? Entä ratkaiseeko hallitus ongelman uudella tasa-arvo-ohjelmallaan?
Muistan sen yhä. Työpaikalleni saapui kaunis ja karismaattinen nuorimies, josta tuli välittömästi pomon suosikki. Hän sai aloituskesänään työsuhdekännykän ja palkallisen lomaviikon. En välittänyt, sillä olin määräaikainen. Säälin silti naispuolista kollegaani, joka oli tullut taloon ennen kultapoikaa. Hän sai tyytyä palkattomaan lomaviikkoon, maksuttomiin ylitöihin sekä siihen, että työsuhdekännykkää piti vängätä monta kuukautta. Myöhemmin sain paremman työpaikan. Järkytyin, kun huomasin saman ilmiön toistuvan: kun mies puhui työporukalle, hän katsoi silmiin vain toisia miehiä. Siitäkin huolimatta, että suurin osa ryhmästä oli naisia.
On vaikeaa mitata pinnan alla piileviä arvorakenteita, mutta palkkojen vertailu on helppoa - tai ainakin helpompaa. Monet tosin pitävät naisten ja miesten palkkaeroa myyttinä. Sen uskotaan selittyvän mies- ja naisvaltaisten alojen palkkauksen ja töiden vaativuustason erilaisuudella (“Kyllä rakennusmiehen työ on raskaampaa kuin sairaanhoitajan!”) sekä sillä, etteivät naiset uskalla pyytää tarpeeksi liksaa(“Mitäs ovat niin nöyriä!”). Vuonna 1986 tuli voimaan tasa-arvolaki, jonka tarkoitus oli parantaa naisten asemaa etenkin työelämässä. Työsyrjintä on kriminalisoitu rikoslaissa. Silti naisten ja miesten palkkaero on nykyisellään 20 prosenttia.
Miksi näin, tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen?
- Mies- ja naisvaltaisiin aloihin sovelletaan eri työehtosopimuksia. Töiden vaativuutta on vaikea vertailla, ja miehet osaavat hinnoitella työnsä eri osatekijät paremmin. Myös vertailijoiden asenteet vaikuttavat: on sanottu, että ei se hyvinvointi siitä synny, että silittelemme toistemme paitoja, Mäkinen sanoo.
Niinpä. Viennin valtit eli paperi-, metsä- ja metalliteollisuus tuottavat niin hyvin, että liksat ovat yksi pieni kustannustekijä firman budjetissa. Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat sen sijaan merkittävin menoerä, hoivatyö kun ei tuota konkreettista voittoa. Harva suostuisi kunnallisveron kaksinkertaistamiseen hoitsujen palkkojen kohottamiseksi. Taloussanomien tuoreessa tutkimuksessa käy kuitenkin ilmi, että naiset saavat miehiä vähemmän palkkaa myös samasta työstä. Alakohtaiset palkkaerot ovat suurimmillaan 1500 euron luokkaa. Mistäs se sitten johtuu?
- Tästä tulee valituksia tasa-arvovaltuutetun toimistoon entistä harvemmin. Joskus kyse on siitä, että miehet tekevät enemmän tulosta. Jos tilannetta lähdetään purkamaan syvällisemmin, jää jäljelle se selittämätön osuus, joka on yleensä aina epäedullinen naisille.
Yksi suurimmista syistä on tietysti kohtu: naisen on vaikea olla hyvä tyyppi, joka on työnantajalleen etu, ei riski.
- Raskaaksi tuleva nuori nainen tulee kalliiksi ja putoaa äitiyslomallaan palkkakehityksestä, Mäkinen myöntää.
Lisäksi johtavissa asemissa on yhä naurettavan vähän naisia. Tasa-arvovaltuutettua se ei naurata, lähinnä suututtaa.
- On käsittämätöntä tuhlausta jättää käyttämättä hyvin koulutettuja, osaavia ihmisiä. Poliittisiksi päätöksentekijöiksi ihmiset äänestävät naisia, mutta kun kyse on yritysmaailmasta, ylimmässä johdossa on lähes ainoastaan miehiä. Naiset ymmärtävät varmasti yhtä hyvin bisneksen ehdot! hän puuskahtaa.
Tilastojen mukaan tilanteessa ei ole tapahtunut viime vuosina juurikaan kehitystä. Tähän kiinnitti hiljattain huomiota myös YK:n alainen naisten syrjintää vastustava komitea, joka antoi hallitukselle huomautuksen asiasta. Toruista pelästynyt hallitus on luvannut vihdoin toimia. Vuosien 2008 ja 2011 välille kaavaillun tasa-arvo-ohjelman tavoite on nostaa naisen 80 senttiä 85:een kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman avulla vuoteen 2015 mennessä. Tasa-arvoministeri Stefan Wallinin mukaan kaikki ministeriöt joutuvat tänä aikana arvioimaan vähintään yhtä keskeistä hankettaan sukupuolinäkökulmasta.
Taas luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista: naisten urakehitystä edistetään, koulujen tasa-arvotietoisuutta lisätään, isiä kannustetaan perhevapaiden käyttöön, nais- ja miesvaltaisten alojen välistä kuilua kurotaan umpeen työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistämällä. Uskooko Mäkinen palkkojen tasoittumiseen?
- Minusta on hyvä, että hallitus sitoutuu samanpalkkaisuuden kehittämiseen. En kuitenkaan usko, että ohjelma yksin riittää. Tarvitaan myös palkkaerojen analysointia työpaikkatasolla, tasa-arvolain mukaisia palkkakartoituksia sekä tasa-arvosuunnitelmia, hän sanoo.
Ilahduttavana Mäkinen pitää sitä, että hallitus lupaa nyt kannustaa isiä perhevapaiden käyttöön. Isyysvapaata pidennetään kokonaista kahdella (!) viikolla.
- Olisin toivonut, että hallitus olisi kasvattanut isien osuutta enemmän. Islannissa ja Ruotsissa äideillä ja isillä on kolme kuukautta omaa sekä kolme kuukautta yhteistä vanhempainvapaata. Se on lisännyt isien perhevapaiden käyttöä paljon.
Tällä hetkellä äitiysloman pituus on Suomessa noin kuusi kuukautta, mutta isälle on korvamerkitty vain kuukausi lomaa. Vanhempainvapaajärjestelmä on jäykkä: sitä joko ollaan töissä tai sitten ei olla. Välimuotoja ei ole.
- Ruotsissa vapaan voi jaksottaa perheen tarpeiden mukaan. Lyhennetty viikko ja kuuden tunnin työpäivä ovat joustavia keinoja säädellä työhön paluuta. Suomessa joustavuudesta on alettu puhua vasta viime vuosina, Mäkinen sanoo.
Hän uskoo, että mikäli isien osuutta tulevaisuudessa kasvatetaan, myös työnantajien asenteet muuttuvat. Tällöin naiset eivät enää ole sen kalliimpaa työvoimaa kuin miehetkään: molemmat saattavat jäädä vähintään kolmeksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle. Avainasemassa ovat nyt nuoret isät.
- Jos he vaatisivat oikeutta olla pienten lastensa kanssa, työelämän olisi pakko seurata perässä.
Teksti ja kuva: TT
Siskojen sankari
Tina Aspiala perusti sivuston naisille, jotka haluavat auttaa toisiaan.
Siinä hän syö sämpylää ja juo mehua ihan muina miehinä. Ulkona on 24 astetta lämpöä, ja kultaseppä Tina Aspiala, 33, on istunut tuntikausia mittatilausvihkisormuksen äärellä.
- Vaativia asiakkaita, hän selittää.
Hän on viimeisillään raskaana, mutta näyttää tuskin huomaavan vatsakumpuaan, saati kärsivän kuumuudesta. Aspiala puhuu ensin suomea ja vaihtaa sitten vaivattomasti englantiin. Yhtä vaivattomasti hän omien sanojensa mukaan perusti viime kesänä Hyväsisko.netin, joka on naisille tarkoitettu ammatillinen verkosto.
- Löysin netistä Ning-järjestelmän, jonka avulla jokainen voi luoda oman Facebookinsa. Olin opetellut koodaamista ja web-sivujen rakentamista omin päin. Se on helppoa: netistä ikään kuin löytyy leipää, ja voi itse päättää, miten sen päällystää, Aspiala selittää.
Hän sai idean verkoston perustamiselle rakentaessaan www.eat.fi -ravintolasivustoa, joka kattaa kaikki Helsingin ravintolat aukiolotietoineen ja arvioineen. Aspiala huomasi tarvitsevansa apua palvelun markkinointiin ja otti asian puheeksi kavereiden kesken.
- He vain totesivat, että älä nyt puhu työasioita, juodaan kaljaa. Kun kerroin aiheesta miespuolisille ystävilleni, he ottivat heti idean omakseen ja alkoivat neuvoa, kenelle kannattaa soittaa. Mietin, mikseivät naiset tee samaa. Verkostoitumisen puute estää meitä pääsemästä eteenpäin.
Näin syntyi Hyväsisko, jonka avulla käyttäjät voivat etsiä ja tarjota työtä sekä kiittää löytämiään yhteistyökumppaneita. Verkostosta puhuessaan Aspiala innostuu ja vaihtaa englantiin.
- Ihmiset eivät ole vielä ihan päässeet jyvälle siitä, että profiili toimii avoimena ansioluettelona, josta voi lukea muiden positiivisia kommentteja käyttäjästä. Perustin sivuston itsekkäistä syistä. En voi koskaan tietää, koska tarvitsen ihmistä oman alani ulkopuolelta, hän sanoo.
Tätä kirjoittaessa Hyväsiskolla on jo 340 jäsentä, ja määrä kasvaa koko ajan.
Mutta tie tähän pisteeseen on ollut pitkä. Aspiala muutti 10-vuotiaana perheineen Yhdysvaltoihin ja pääsi lukion jälkeen Yaleen opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta. Valmistuttuaan kandiksi hän sai paikan opettajana ja asuntolavalvojana amerikkalaisesta lukiosta. Pian paikka alkoi muistuttaa Hohdon lumen saartamaa kartanoa.
- Vanhemmat opettajat olivat luoneet kouluun hullun kulttuurin. Naisten oli käytettävä hameita, ja ongelmat lakaistiin maton alle. Kun pistin päälle business-puvun, nimenomaan naisopettajat kysyivät, olenko saanut erikoisluvan. Rehtorilla ei ollut mitään sitä vastaan, hän muistelee.
Meno äityi kuitenkin yhä absurdimmaksi. Aspiala laitettiin vahtimaan, etteivät asuntolan lesbo-oppilaat rikkoneet koulun seksikieltoa, koska hän oli koulun ainut homoseksuaalinen opettaja. Sitten hän sai selville, että eräs naisopettaja tarjosi oppilaille alkoholia ja huumeita seksiä vastaan.
Aspiala päätti jättää opettamisen ja kouluttautua kultasepäksi Maine College of Artissa, sillä oli työskennellyt aiemmin metallin parissa harrastuspohjalta. Hän muutti takaisin Suomeen 17 USA:ssa vietetyn vuoden jälkeen, kun WTC-tornit romahtivat vuonna 2001.
- Tunsin äkkiä itseni kovin eurooppalaiseksi sen patriotismin keskellä, Aspiala sanoo.
Viisi vuotta sitten hän löysi Töölöntorin laidalta pienen kultasepänpajan AU3:n, jonka osakas hänestä tuli. Vapaa-aikaan Aspiala leikki tietokoneella ja opetteli käyttämään erilaisia internet-sovelluksia. Samoihin aikoihin hän tutustui nykyiseen vaimoonsa Emma Voutilaiseen, joka on feministiryhmä Femmareiden jäsen. Vaimo kuulemma kiusoittelee Aspialaa siitä, ettei tämä ole edes feministi, vaikka onkin perustanut nettiin naisverkoston sekä lesboparien hedelmöityshoitoa puoltavan Toivottulapsi-sivuston, joka palkittiin vuoden naistutkimustekona vuonna 2006.
- En tiedä tarkalleen, mitä feminismi tarkoittaa. Jos se merkitsee sitä, etten halua kenenkään pitävän sukupuoltani esteenä asioiden hoitamiselle, niin sitten olen feministi.
Se, mistä Aspialan ja Voutilaisen taloudessa on keskusteltu paljon, on naisten tapa sabotoida itseään. He saattavat esimerkiksi vedota työtilanteessa naiselliseen herkkyyteensä.
- Tekisi mieli sanoa, että älä pelaa tuota korttia, jos et halua, että sinua kohdellaan eri tavalla. Sinulla on omat aivot, miksi toimit noin? Loogisesti ajateltuna ei ole kyse biologiasta, mutta voin olla väärässä, hän sanoo.
Aspiala myöntää, ettei Suomi vielä ole tasa-arvoinen maa: äitiyden kustannukset tulisi tietysti jakaa tasan molempien vanhempien työnantajien kesken. Ja on hän itsekin kokenut sukupuoleen perustuvia ennakkoluuloja. Aspiala vaihtaa taas englantiin.
- Olen ollut kokouksissa, joissa miehet katsovat minua ja miettivät: miksi huoneeseen tuli kissa? Ja sen jälkeen: kissahan puhuu! Kun miehet rauhoittuvat, he alkavat kuunnella. Eurooppalaiselle naiselle mikään ei ole mahdotonta, jos on sinnikäs.
Ja kunnianhimoinen kuten Aspiala. Hän toivoo, että Hyväsiskosta tulee vielä joskus miesten armeijan kaltainen verkostoitumisväline, joka toimii myös internetin ulkopuolella.
- Mutta Hyväsisko on jo onnistunut, koska se on auttanut ihmisiä. Olen saanut siitä paljon positiivista palautetta, Aspiala kertoo.
Kohta hänestä tulee kuitenkin äiti. Se, miten lapsen syntymä vaikuttaa sivujen ylläpitoon, jää nähtäväksi. Onneksi niitä voi hallita kotikoneelta käsin.
- Ehkä vain istun koneen ääressä and my ass just keeps getting bigger and bigger! hän nauraa.
Teksti: TT Kuva: Tina Aspiala
Ikuinen kiusa
Vuonna 1997 luokkamme – tai oikeastaan koko koulun – kuningas oli poika nimeltä Antti. Hänellä oli leveä hymy, kuuluva ääni ja jäänsiniset silmät. Varsinkin naisopettajat pitivät Antista ja nauroivat aina hänen jutuilleen. Antti oli puhdasverinen koulukiusaaja. Kun eräs vuotta nuorempi tyttö ihastui Anttiin, hän alkoi haukkua tyttöä läskiksi. Tyttö sairastui anoreksiaan. Ei kai siitä Anttia voi syyttää, mutta ei hän tilannetta parantanutkaan.
Kerran Antti kysyi 13-vuotiaalta tytöltä, pelataanko golfia. Sitten hän asettui makaamaan penkkirivistön päälle ja odotti leikillään palloa jalkoväliinsä. Tämä oli Antin tapa osoittaa, että tytöllä oli liian vilkas seuraelämä. Hän kiusasi tasapuolisesti myös oman luokkansa oppilaita. Oli piinallista istua itku kurkussa paikallaan ja kuunnella, kuinka Antti ohjasi kärsimysnäytelmää ilkeä virne kasvoillaan. “Vittu sä oot tyhmä! Miten sä voit olla noin vitun tyhmä?!?”
Nyt Antilla menee tietääkseni hyvin. Hänestä tuli näyttelijä, jonka profiili komeilee jopa Internet Movie Databasessa. Tapasin vuosia myöhemmin tytön, joka näytteli samassa harrastelijateatterissa kuin Antti. Tytön mielestä poika oli hirvittävän kohtelias, huomaavainen ja ystävällinen. Samoihin aikoihin Antti tuli asiakkaaksi kauppaan, jossa olin töissä. Hän kyseli kuulumisiani miellyttävän pehmeällä äänellä. Olin ällistynyt: eikö hän muka muistanut, minkälaista helvettiä hän teki minun ja ties kuinka monen muun elämästä koulaikoina?
Entiset koulukiusaajat osaavat sulkea menneen pois mielestään taidokkaasti. Samaan kykeni myös tyttö, jonka kanssa olin samalla luokalla aloittaessani yläasteen. Hän uhkasi vetää minua kavereineen turpiin kevätjuhlan jälkeen ja teetti kaikki työt kotitalousluokassa meillä nörteillä. Kun hän pyysi minua Facebook-ystäväksi, ryhdyin muistelemaan menneitä. Ensin tyttö totesi minun erehtyneen henkilöstä. Kun vakuutin olevani oikeassa, hän vieritti syyn käytöksestään ystäviensä niskoille.
Julkisuuden henkilöt kertovat usein joutuneensa kouluaikoina kiusatuiksi. He saavat osakseen sympatiaa ja onnistuvat luomaan itselleen inhimillisen imagon. Mutta miksei kukaan paljasta kiusanneensa? Minne pahantekijät katoavat, kun koulu päättyy? Lapsille uskotellaan, että kiusaajille käy vielä huonosti: heistä tulee alkoholisteja, jotka eivät pärjää elämässä. Ehkä joidenkin osalta tämä pitää paikkansa, mutta ei kaikkien. Niistä, jotka onnistuvat jättämään tekemänsä vääryydet taakseen, tulee todennäköisesti menestyjiä: esimiehiä, työporukan ihailtuja vitsailijoita, miljonäärejä, palvottuja idoleita.
Ja kaikki voi alkaa taas alusta.
Teksti ja kuva: TT
Hylkäysklassikot
Toiset treffit takana, eikä vieläkään tunnu miltään. Miten ikinä sen sanotkin, vältä näitä fraaseja.
Kaverin uusi siippa järjesti innokkaana tapaamisen ainoan sinkkuystävänsä kanssa. Ensimmäisillä tärskyillä juotiin pari siideriä ja tunnusteltiin ilmastoa töistä ja harrastuksista jutellen. Toisilla treffeillä on käyty katsomassa tuore romanttinen toimintakomedia ja sen jälkeen juotu lisää ja puhuttu taas töistä ja opiskelusta. Tosiasiaa ei voi enää kieltää: ei kiinnosta. Toinen sen sijaan katsoo sinua lampaansilmillään haaveillen yhteisistä lapsista. Hän on oikeasti kiinnostunut töistäsi ja opiskeluistasi. Nyt on aika toimia ja etsiä oikeat sanat kriisin ratkaisemiseen.
Hoida dumppaaminen tyylikkäästi. Koskaan ei tiedä, milloin saatat joutua kuulemaan samat sanat itse. Mitä tahansa sanotkin, älä missään nimessä käytä seuraavia irvokkaita klassikkoja:
1) Tää ei johdu susta vaan musta.
2) Mun elämäntilanne on sellanen tällä hetkellä, etten pysty sitoutumaan mihinkään vakavaan.
3) Mun elämäntilanne on sellanen tällä hetkellä, että haluaisin jo sitoutua vakavammin.
4) Mul on just takana pitkä suhde.
5) Mul on just takana vaikea ero.
6) Mul on tosi paljon kiireitä just nyt.
7) Mä pidän susta ystävänä, ja kavereita ei oo koskaan liikaa!
8) Sä et oo ihan mun tyyppiä.
9) Täs vaan ei oo sitä jotain.
10) Sä oot vaan liian kiltti/fiksu/kaunis/herkkä/ihana mulle (ns. positiivinen torjunta).
Unohda nämä ja ole rehellinen. Otat suuren askeleen ihmiselle ja pienen ihmiskunnalle.
Kokemukset ja teksti: Saija Aalto
Hehkun ekosysteemi
Lesboiltamien viidakossa jokaisella lajilla on oma eliölokeronsa.
Pikkulesbo
Pikkulesbo liikkuu laumassa, mesoaa, itkee, käpälöi ja suutelee kavereitaan. Pilkun jälkeen pikkulesbot selvittelevät välejään äänekkäästi. Tyyli on yleensä poikamainen. Katu-uskottavaa vaikutelmaa tehostetaan tatuoinneilla, metalliketjuilla, niittivöillä, tummilla sävyillä ja pörröisellä kampauksella. Pikkulesbon tunnistaa lajinsa edustajaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän avaa suunsa: ääni on hätkähdyttävän korkea. Pikkulesbot ovat tunnettuja sotkuisista seurustelukuvioistaan. Bongaat hänet Dtm:stä todennäköisimmin sunnuntaina, kun tuopit maksavat vain euron.
Yliopistolesbo
Tämä vaatimaton ja vakava laji panostaa luonnollisuuteen ja aivotyöskentelyyn. Yliopistolesbon look koostuu huiveista, trikoo- tai samettipaidoista, väljistä housuista, silmälaseista, kulahtaneista hatuista ja muista persoonallisista kirpparilöydöistä. Meikkaamista ja karvojen ajelua yliopistolesbo pitää turhana. Lajike ei viihdy baareissa vaan kokoontuu mieluiten aktivistikavereidensa kanssa vegaanisen tofuhöystön äärelle nauttimaan punaviinistä ja intellektuaalisista keskusteluista.
80-luvun jäänne
Tämän lajikkeen tunnistat vaatteista: tyyli on pysynyt samana jo 15-20 vuotta. 80-luvun jäänteiden garderobiin kuuluu muun muassa lenkkareita, pikkujakkuja, mustia, vyötäröltä tiukasti köytettyjä farkkuja ja kauluspaitoja. Hiustyyli vaihtelee tupeeratusta pehkosta siiliin ja ilmavasta pystykampauksesta takatukkaan. 80-luvun jäänne yrittää tehdä sinuun vaikutuksen joko sytyttämällä tupakkasi ennen kuin ehdit kaivaa stendaria taskustasi tai käymällä umpihumalassa käsiksi tanssilattialla. Jäänteet roikkuvat baarissa joka viikonloppu, mutta heillä ei käy koskaan flaksi.
Aktivistilesbo
Aktivistilesbo on yliopistolesbon alalaji. Hänellä on Ajatuksia. Hän tiedostaa yhteiskunnan hirvittävän alennustilan ja omistaa elämänsä vallankumoukselle. Hän ottaa tilaa, agitoi, väittelee ja tiedostaa vielä lisää. Karismaattisimmat aktivistilesbot kokoavat ympärilleen opetuslapsia, jotka palvovat esikuvaansa varauksetta. Aktivistilesbo tietää, että useimmat lesbot ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen, mistä heteromatriisin kritiikissä on pohjimmiltaan kyse. Siksi hän tyytyy tarkkailemaan muita lajikkeita vinosti hymyillen. Useimmat lesbot taas eivät ymmärrä, miksi aktivistilesbo haluaa tehdä kaikesta niin vaikeaa.
Merkkilesbo
Merkkilesbon paita maksoi 85 euroa, vyö 150 euroa, farkut 225 euroa ja kello 500 euroa. Hän kävi toissapäivänä leikkauttamassa itselleen muodikkaan kampauksen, joka maksoi 90 euroa ja sen jälkeen Michellessä syömässä 110 euron aterian. Samppanja oli kohtuullista, mutta palvelu hieman hidasta. Illallisella hän antoi tyttöystävälleen Efva Attlingin sormuksen, joka maksoi 700 euroa. Hän hoitaa isoja projekteja ja tienaa 4800 euroa kuukaudessa. Merkkilesbo ei koskaan unohda mainita, kuinka paljon hän on tavaroista maksanut ja kuinka monta nollaa hänen palkkakuitissaan on. Cucci, Prada, Armani, Burberry, Hanna Sarén, Tommy Hilfiger – you name it, she’s got it. Because she’s worth it.
Aikuinen lesbo
Tämä älykäs ja tasapainoinen laji on tyytyväinen elämäänsä. Hän on kokenut jo kaiken, eikä jaksa enää pysyä viimeisimpien virtausten perässä. Aikuisella lesbolla on omistusasunto, parisuhde ja järkevät jalkineet. Hän suhtautuu nuorempiin lesboihin hyväntahtoisen ymmärtävästi. Osalla aikuisista lesboista on mielenterveysongelmia. He uhkailevat eksiään, tuhoavat näiden omaisuutta, käyttäytyvät vainoharhaisesti ja nolaavat päihtyneenä sekä itsensä että kaverinsa. Joskus epätasapainoinen aikuinen lesbo onnistuu iskemään itselleen tervehenkisen urheilijalesbon. Sen jälkeen urheilijalesbo on mennyttä kalua.
Urheilijalesbo
Urheilijalesbo juo aina kaljaa. Hänellä on poninhäntä, nauhapanta, pikeepaita, Peak Performancen vyö ja leveät hartiat. Hän arvostaa joukkuetovereitaan ja pullistelee mielellään lihaksillaan. Tämä tervehenkinen, normaaliakin normaalimpi ja usein konservatiivinen laji on lesbomaailman hetero. Hän ei ymmärrä pervoilua eikä seksuaalipolitiikan mainostamista. Hänen ajatusmaailmansa vastaa reippaan heterouhreilijanuorukaisen ajatusmaailmaa. Urheilijalesbo on usein kaapissa, mutta baarissa hän intoutuu välillä irrottelemaan.
Bilelesbo
Hän joraa keskellä tanssilattiaa, halailee tuntemattomia tupakkakopissa ja on aina eniten kännissä. Yliopistolesbojen ja merkkilesbojen mielestä bilelesbo ei oikein osaa käyttäytyä, minkä vuoksi he ovat joskus vaivautuneita bilelesbolta saamastaan huomiosta. Lajike katuu juomistaan seuraavana päivänä ja lupaa parantaa tapansa. Kun viikonloppu on taas käsillä, katumus on jo unohdettu. Bilelesbo kaipaa seuraa, eikä hänellä ole sosiaalista elämää baarin ulkopuolella. Tämän vuoksi hän elää katumuksen ja hurmioituneen juhlimisen oravanpyörässä.
Teksti ja kuvat: TT
